Uusi asia pelottaa

Niin kuin minua nyt, kun pitäisi alkaa blogata!

Kuulun siihen sukupolveen, joka on vasta aikuisiällä saanut tietokoneen… ja kännykän … ja digiboxin … Ja jolle tämä tekniikan kehitys on aivan liian nopeaa. Juuri kun jonkin välineen kanssa on oppinut edes joten kuten suoriutumaan siitä kaikkein välttämättömimmästä, niin taas tulee uusi versio! APUA!

Olen pitkään pyristellyt bloggausta ja naamakirjaa vastaan. En minä sellaisia tarvitse! Toisaalta hävettää, kun muut puhuvat sujuvasti hienoin, minulle täysin käsittämättömin termein! Enää en halua olla ajastani jäljessä ja siksi tartuin härkää sarvista ja ilmoittauduin Naisyrittäjien jäseniltaan, jossa teemana oli juuri verkoston tarjoamat uudet viestimisen kanavat.

Toisaalta kyse oli siitä, että olin jo joidenkin kuukausien ajan ollut ”hiljaisen hivutuksen uhri”: Ystävät ja kollegat olivat yrittäneet puhua minua ympäri ottamaan oman naamakirjan. Lisäksi eri lähteistä tuli ”postiluukusta” asiaa koskevaa markkinointia. Ja ehkä jossakin oman mieleni sopukoissa olin jo päättänyt lähteä modernisoimaan itseäni ja osaamistani. Toisaalta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tämä blogin pitäminen tuntuisi luontevalta.

Pelottaa! Osaanko olla ”viisas ja viksu”? Voiko ajatuksistani olla mitään hyötyä lukijoilleni? (Jos kukaan nyt edes niitä lukee!) Voisiko joku saada kirjoituksistani joitakin uusia ideoita ja ajatuksia? Tai löytäisivätkö he muuten vaan joitakin samankaltaisia kokemuksia omassa oppimisessaan?

Pelottaa! Entä jos en hallitsekaan tietokoneeni käskyjä ja sivujen sisältämiä hienouksia? Jos tulee suttua? Tyhmistä ajatuksista nyt puhumattakaan…?  En minä kuitenkaan opi…!

Eikös nämä ole niitä tyypillisiä selityksiä, joita me suomalaiset latelemme aina kun pitäisi oppia jotakin uutta?  Mistä meille on oikein tullut tuo geeni, joka saa meidät tuntemaan itsemme muita huonommiksi? Minä ainakin ryhdyn juuri nyt taisteluun tuota geeniä vastaan avaamalla oman blogin! Tosin tarvitsen tässä alussa taitavan poikani apua, mutta uskon, että jatkossa hoidan hommat ihan ite! Osaaminen vaatii aina kärsivällisyyttä ja monta oppimisen askelta.

11 kommenttia artikkeliin “Uusi asia pelottaa”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervetuloa Anneli HäSa-blogistien joukkoon!
    T. Riitta

  2. avatar Terttu Lapinleimu sanoo:

    Ilolla luin blogisi ja arvaan, että mielenkiintoisia juttuja on tulossa.
    Olen ylpeä Sinusta, rohkea askel!!
    Onnitellen, Terttu

  3. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Hei Riitta ja Terttu!

    Olen ällikällä lyöty! Jo heti kaksi kommenttia! Siis sittenkin joku löytää näille sivuille ja jopa LUKEE niille kirjoitettuja juttuja! Tähän hommaan saattaisi puolin ja toisin – siis kirjoittajana ja lukija/kommentoijana – jäädä koukkuun! Ai jukra, kello on jo 11 ja tarttis alkaa miettiä mitä lounaaksi…

    Kiitos kauniista sanoistanne,
    Anneli

  4. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Hienoa Anneli!

    Blogiosastomme kaipaakin jo uutta verta. Tosin poliitikot heräävät kohta, koska edessä on valtuustopaikan tavoittelu kuntavaaleissa.

    Itse tulen harventamaan blogikirjoittelua syksystä lähtien, koska olen sitoutunut väsäämän joka viikko kolumnin Hämeenlinnan Viikkouutisiin. Se on työläs homma, koska en viitsi kirjoitaa lehteen omasta elämästä vaan asiaa ja havaintoja siitä yhteiskunnasta, jossa elämme.

  5. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Hyvä Leo Leppänen!

    Kiitokset tervetulotoivotuksesta! Toivottavasti tulevat juttuni eivät ikävystytä lukijoita! Tarkoitukseni on tulevissa jutuissani keskittyä oppimiseen liittyviin asioihin, joista minulla on työni puolesta kokemusta. Ehkä kirjoituksistani löytyy apua joillekin oppimisen kanssa pähkäileville! Sopivaksi aiheeksi ekaan juttuuni valitsinkin juuri oman uuden oppimisprosessini käynnistämisen itselleni (vielä toistaiseksi) oudossa oppimisympäristössä. Ehkä joku muukin kokee vastaavanlaisen asian stressaavaksi ja – pelottavaksi.

    Terveisin Anneli Oinonen

  6. Kiva, että bloggaajia on monilta eri aloilta, ja jokainen tuo oman vahvuutensa jakoon. Sitähän tämä parhaimmillaan on, että voi oppia toisilta, ja kertoa omat oppinsa taas eteenpäin.

    Inkeri Valtonen

  7. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Anneli

    Ole huoleti. Meitä lukijoita on melkoinen joukko. Aina emme toki jaksa/viitsi/halua kommentoida – mutta luemme silti.

    Blogimaailma on vapaa. Vapautta ja omaa luovuuttaan ei ole mitään syytä pelätä. Nythän jo selätit pelkosi. Onnittelut

  8. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Kiitos Seppo rohkaisustasi! Blogit-kansiossani on jo juttuja valmiina, joten lisää on luvassa… T. Anneli

  9. avatar Päivi Hujakka sanoo:

    Hei Anneli

    Luin kaikki blogisi ja todella pidän tyylistäsi kirjoittaa. Blogeistasi näkee, että ajattelet sydämellä ja osaat tuoda asiat oikealla tavalla esille. Kannustaa ja rohkaista jokaista yrittämään, vaikka hieman mutkia ja mäkiä matkaan tulisikin. Lisään sivusi blogilukemistooni ilman muuta ja odotan jatkoa.

    Päivi Hujakka

  10. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Tervetuloa joukkoon, Anneli!

    Minä lienen niitä Leon mainitsemia kohta herääviä kunnallsipoliitikkoja, mutta onneksi tänne mahtuu muitakin. Kuten Seppo tuossa totesi, lukijoita on paljon, jotkut kommentoivat, jotkut kirjoittavat.

    Hyvää kirjoitusintoa!
    Ismo

  11. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Hei Päivi,
    oli mukava yllätys, että kirjoitukseni oli löytänyt lukijan. Kiitos kauniista sanoistasi! Ne lämmittävät mieltäni, etenkin kun olet itse lehtiammattilainen. Rohkaisee kummasti jatkamaan – vaikka nyt ovat naisyrittäjän kiireet pahasti haitanneet kirjoittamista.

    Ja Ismolle myös kiitos viestistäsi!

    Kirjuutellaan,
    Anneli

Jätä kommentti

css.php